Translation

You can't see the tiny print in that brochure image, but at the bottom left is an excerpt from the novel--the first paragraph, in fact, which in English reads:

Walk for a moment with Pentti Saarikoski, twenty and restless, down wintry Helsinki streets, his bootsoles barking narsk narsk on the dirty hardpacked sandstrewn snow, his nose hairs crackling in the subzero air, the cold like enhanced gravity in the predawn dark. If he hears the beating of my wings, he gives no sign. He has been out walking since six, it must be seven-thirty or eight by now, still no sign of morning. The three- and four-story buildings on either side of him seem to lean inward at the top, reaching across the gap with wiry hands to hold streetlamps over the middle of the street, the light casting yellow waterfall shapes on the plastered gray and brown walls and brown-flecked granite footings and steps, shadows like subversives plotting revolution. He favors the side streets over the main thoroughfares: lights on in the upper-story windows and the display windows of the shops closed below, a few cars bumping down over snowy cobblestones, here and there a Sisu or Scania truck pulled half onto the sidewalk to unload.

Anna-Riikka couldn't get ahold of Kimmo Lilja, the Finnish translator, and the brochure had to go to the printer, so she asked if I could do a rough translation of the passage for her, so that she and Anne could revise it for the brochure. Here's what I wrote:

Kävele kappaleen matkaa Pentti Saarikosken kanssa lumisia Helsingin katuja, hän on kaksikymppinen, levoton, hänen saappaansa narskuvat nokisessa hiekoitetussa kovaksitallatussa lumessa, nenäkarvat ratisevat pakkasessa, aamun pimeässä pakkanen on kuin tehostettua painovoimaa. Jos hän kuulee siipieni rapinan hän on kuin ei kuulisikaan. Hän on kävellyt jo kuudesta saakka, kello käy jo puolta kahdeksaa, ei vieläkään merkkiä päivästä. Molemmin puolin katua olevat kolme- ja nelikerroksiset rakennukset näyttävät nojaavan latvasta sisäänpäin, kurottavat langanohuita käsiään pitelemään katulamppuja keskellä katua, valo heittää keltaisia vesiputouksen muotoisia hahmoja ruskeanharmaaseen seinälaastiin ja kivisokkeliin, varjoja kuin salaliittolaisia hautomassa vallankumousta. Hän karttaa pääkatuja, suosii takareittejä: lamppuja palaa yläkerran ikkunoissa ja suljettujen kauppojen näyteikkunoissa, autoja pomppii lumisilla katukivillä, siellä täällä joku Sisun tai Scanian kuorma-auto on kaartanut puoliksi jalkakäytävälle purkamaan kuormaansa.

And this is Anne's version of that:

Kulje hetki Pentti Saarikosken kanssa lumisia Helsingin katuja. Hän on kaksikymppinen, levoton. Hänen saappaansa narskuvat kovaksi tallatussa lumessa, nenäkarvat ratisevat pakkasessa. Aamun pimeässä kylmyys on kuin tehostettua painovoimaa. Jos hän kuuleekin siipieni rapinan, hän on kuin ei huomaisikaan. Pentti on kävellyt kuudesta saakka. Kello käy jo puolta kahdeksaa, ei vieläkään merkkiä päivästä. Molemmin puolin katua kolme- ja nelikerroksiset rakennukset näyttävät nojaavan latvasta sisäänpäin, kurottavat langanohuita käsiään pitelemää katulamppuja keskellä tietä. Valo heittää keltaisia vesiputouksen muotoisia hahmoja ruskeanharmaaseen seinälaastiin ja kivisokkeliin, varjoja kuin salaliittolaisia hautomassa vallankumousta. Hän karttaa pääkatuja, suosii sivukujia. Lamppuja palaa yläkerran ikkunoissa ja suljettujen kauppojen näyteikkunoissa, autoja pomppii lumisilla katukivillä, siellä täällä joku Sisun tai Scanian kuorma-auto on kaartanut puoliksi jalkakäytävälle purkamaan lastiaan.

The big difference there, obviously, is that the long sentences were too awkward in Finnish, so Anne broke them up into shorter ones. Finnish can't do the long paratactic lists of gerunds that work so niftily in English (bootsoles barking, nose hairs crackling), so I had to go to full sentences, which gummed up the works, syntactically speaking, when strung together in long parataxes.